Imatran Puutarhan Ystävät ry

Tavoitteemme on koota yhteen puutarhaharrastajia sekä herättää ja pitää yllä monipuolista innostusta puutarhan ja ympäristön hoitoon.

Yhdistys järjestää teemailtoja, luentoja, retkiä ja matkoja, neuvontaa ja opastusta sekä tapahtumia ja tempauksia.

TUPAILTA keskiviikkona 20.10. alk. klo 17.30 Olavinkulman kahviossa, Olavinkatu 13, Imatra.

Aiheena: Hyvikset ja pahikset puutarhassa

Lämpimästi tervetuloa ”terveenä” paikalle!


SYYSTERVEISIÄ PUUTARHANYSTÄVILLE!

Vanha sanonta ettei vuodet ole veljeksiä on totta, myös erityisesti Suomen kesäsäiden osalta! Vuoden 2021 kesä jää minun muistoihin kuuden viikon helteistä ja kuivuudesta, kastelukannuille oli kovasti käyttöä sekä sadetin oli tämän kesän pelastus. Kesällä 2020 olin perustanut uuden istutusalueen grillikatos/pergolan yhteyteen sekä olin suurentanut ja istuttanut lisää kasveja pation ympäristöön. Jatkoin tämän vuoden keväällä uusien kasvien istuttamista ja helteiden sekä kuivuuden tullessa olisin ollut pahassa pulassa ilman sadettajaa. Kesäillat menivät helteiden aikana rattoisasti sadettajaa siirrellessä, lintujen laulua kuunnellessa ja elämänmenoa ihmetellessä. Usein sadetin myös aikaisin aamulla kun koko puutarhaa ei ehtinyt iltamyöhällä käydä läpi. Tämä touhu kannatti yhtään uutta perennaa, pensasta tai puuta ei kuollut kuivuuteen. Selvästi kyllä huomasin muutaman kasvin todella jurovan, kasvu oli hidasta, nämä kasvit oikein innostuivat kasvamaan kun elokuulla saivat vettä useasti niskaansa.

Kesä oli upea perhoskesä, ainakin meidän puutarhassa! Opetin nyt 4-vuotiaan lapsenlapseni Nellan tunnistamaan perhosia ja voi sitä intoa ja iloa miten hän juoksi luokseni silmät hehkuen: mummi, mummi tule katsomaan mikä perhonen tämä on? Onko se nokkosperhonen vai amiraali? Meillä on tosiaan kovassa käytössä Otavan Tunnista perhonen- kirja, jonka on kirjoittanut Dick Forsman. Se on kätevän kokoinen ja muovitetut sivut, se kestää hyvin lapsen kädessä ja ulkona, kirja esittelee selkein valokuvin ja sanoin 46 Suomen päiväperhosta. Tuosta kirjasta opettelen itsekin tunnistamaan uusia perhoslajeja ja tämän kesän vaikuttavin perhoskokemus oli kun kädelleni laskeutui kaunis, suuri isohäiveperhoskoiras. Sen siipien yläpinta välähtää sähkönsinisenä auringonvalon osuessa siihen, katselin haltioituneena tätä näkyä!  Perhonen viihtyi muutaman minuutin kädelläni; olin juuri tullut keräämästä mansikoita, niinpä se töpötteli imukärsällään mansikan mehua.

Kerroin Teille kesällä myös sepelkyyhkyparista, jotka pesivät tänä kesänä suuressa kartiotuijassa, joka kasvaa patiomme vieressä, pesintä onnistui hyvin, saivat kaksi poikasta. Seurasimme koko kesän kyyhkyperhettä ja vielä elokuullakin emot ruokkivat aamuin, illoin poikasiaan, vaikka ne olivatkin jo lentokykyisiä. Katselimme viimeviikolla Nella-tyttösen kanssa kun nuoret kyyhkyt laskeutuivat navetan katonharjalle ja siinä tepastelivat, pohdimme, että jospa ne tulivat meitä hyvästelemään ja kotipihaansa vielä katsomaan ennen etelämmäksi muuttoa. Lintuja on mukavaa seurailla, tästä meidän yli on viimeviikkojen aikana lentänyt valtavasti muuttolintuja, koska lintujen suosima levähdyspaikka Konnunsuo on naapurikylämme. On tullut syksy, muuttolinnut ovat lähteneet ja paikkauskolliset talvilinnut ovat saapuneet metsistä pihoille.

Oli kyllä tervetulleet nuo elokuun sateet! Helteiden ja sadetuksen ansiosta saimme mansikoista hyvän sadon, vadelmapenkin uudistin vasta keväällä, niinpä sieltä ei tullut satoa kuin kolmisen litraa. Tomaatit kärsivät vähän liiallisesta kuumuudesta, tuottivat kuitenkin satoa tarpeeksi koko isolle perhepiirillemme. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat tekivät hyvän sadon, saivat ainakin lämpöä tarpeeksi, kastelimme niitäkin sadettamalla ja oikein helteellä myös lisäksi kannuilla. Nostimme perunat vasta pari viikkoa sitten ja huh miten suuria perunoita saimme! Laatu on myös erinomainen, siemenperunat olivat omia ja lajike siikli. Se on sellainen hyvä yleisperuna, sopii keitinperunoista muussin tekoon ja viihtyy hyvin meidän hiekkamaassa. Valkosipulien sato oli hyvä, mutta niiden koko jäi pienemmäksi kuin yleensä, kun kylmenee istutan uudet kynnet kasvilavaan, kasvatan talvivalkosipulia.

Elokuulla aloitin istuttamaan perennantaimia, monia perennoja on ollut taas viisasta jakaa, koska oikein suureksi kasvettuaan kukinta alkaa taantumaan. Ostin myös muutamia uusia perennoja ja sain syyskuun alussa yhdistyksen taimenvaihtotapahtumasta hyviä, uusia perennantaimia. Lämpimät kiitokseni kaikille yhdistyksen taimenvaihtoon osallistuneille!!! Helle kesä muistutti kuinka tärkeää on istuttaa oikea kasvi oikeaan paikkaan! Olen puutarhani aurinkoisimmasta kukkapenkistä siirtänyt sellaisia perennoja pois, jotka menestyvät parhaiten puolivarjossa. Istutin tilalle mm. 8 vaaleanpunaista Pink Paradise pensashanhikin taimea ja vaaleanpunaista ja valkoista maksaruohoa. Uudistin muutenkin tuota kasvialuetta mieleisemmäksi, se on sellaista, että jos jokin häiritsee omaa silmää niin kasvien paikkaa on vaihdettava. Miten hyvältä se sitten tuntuukaan kun monen päivän homman jälkeen katselee, että nyt tuo näyttää hyvältä!

Pyrin istuttamaan jo aluksi uuteen paikkaan melko lähekkäin perennoja ja jopa pensaita, vaikka tiedänkin, että joudun niiden kasvaessa osaa sitten siirtämään. Ihanne olisi jos ei multaa pahemmin näkyisi, eipähän rikkaruohoilla ole tilaa kasvaa. Paria muutakin kasviryhmää olen myllännyt ja keskenhän ne jäävät tältä syksyltä, jatkan niitä intoa täynnä sitten keväällä! Hellekesä vahvisti myös ajatukseni, jota olin kypsytellyt jo useamman vuoden; syyskuussa kaivoin kuistien välistä etelän puolelta kaikki perennat ja kukkasipulit kokonaan pois. Miesväki kärräsi siitä mullat multakasan viereen, josta nuo mullat kierrätetään syreeniaidan juurille. Tuo kuistien väli oli liian kuuma paikka aurinkoisenkin paikan kasveille ja sitä ei voinut edes sadettaa, kuistit ja talonseinähän siinä olisi kastunut. Mieheni rakensi nyt pation tuolle paikalle ja se on siinä paljon siistimpi ja parempi kuin kuivuudesta kärsivä kukkapenkki! Saan tuollekin patiolle kesäksi kukkaruukkuja, pikkupöydän ja tuolin, siinä tarkenee hyvin istua jo keväällä.

Syyspuuhani ovat aika hyvällä mallilla, jäi minulle taas valeistutuksiin monia perennoja ja muutama pensaantaimi, sekä narsissien sipulit on istuttamatta. Eilen talkoiltiin pihalla isännän kanssa, hän teki lehtipuhaltimella isoja kasoja, tammi, rusokirsikka, japaninsiipipähkinä ja pari omenapuuta ovat pudottaneet jo lähes kaikki lehtensä viimeisten kovien tuulien aikana. Saatiin ne siivotuksi, toki lehtiä löytyy niin maassa kuin puissa vielä useammaksi talkoohommaksi.

Kellariin ei ole vielä viety yhtään talvetettavaa kasvia, ei ole ollut pariin viikkoon edes hallaa. Isot verenpisarat ja murattiruukut ovat suojaisessa paikassa vanhan aitan kuistilla, miehet lupasivat kantaa ne lähipäivinä perunakellariin. Kesähuone ja lasiterassi on täynnä kukkivia pelargoneja ja erikoisempia verenpisaroita, jos yöt kylmenee pakkasen puolelle, pitää tyhjentää kesähuoneesta kukat. Lasiterassilla pysyy plussan puolella vielä pitkän aikaa, yleensä siirrän sieltä kukat pois vasta marraskuussa, kun haluan sisustaa sen joulutunnelmaan lampaantaljoilla, lyhdyillä, kynttilöillä ja valoilla. Silloin täyttyy talon kellari tupaten täyteen kukistani, siellä talvetusta auttaa loisteputkivalaisin kasvivalolla. Erikoispelargoniat talvehtivat kotimme ulkoeteisessä ja yläkerranrappusilla saaden luonnonvalon lisäksi lisävaloa parista kasvilampusta.

Katsokaa tietoja syksyn toiminnastamme kotisivuilta ja Facebookista ja tulkaa mukaan tupailtoihin! On mukavaa kun voimme nyt järjestää taas tupailtojakin, siellä nähdään! Toivon Teille hyvät puutarhanystävät kuulaita syyspäiviä ja hyvää vointia!!!

Terveisin Maritta


Vuoden 2021 jäsenkirje on ilmestynyt.

Pääset lukemaan sen seuraavasta linkistä:

Löydät meidät nyt myös facebookista osoitteella https://www.facebook.com/groups/imatranpuutarhanystavat/ tai ryhmän nimellä Imatran Puutarhan Ystävät ry.

Ryhmään pääsevät mukaan jäsenmaksun maksaneet.
Tartu hetkeen ja liity ryhmään!


Liisan Tarhurin tarinat löytyvät Tarinat ja tietoiskut -osiosta

Liity jäseneksi

Jäsenenä sinulla on mahdollisuus osallistua mukaviin tapahtumiin ja retkiin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jäseneksi voit liittyä tästä.

Imatran Puutarhan Ystävien tunnus on auringonkukka, jonka taiteilija Heli Pukki on ikuistanut yhdistyksen omaan korttiin "Iloinen Puutarhuri".